Minulla on tutkimustyöstä 15 vuoden työkokemus. Sen juuret juontuvat pro-gradu-tutkielmaani, joka käsitteli koulukiusaamisen kanssa tekemisissä olevien oppilaiden elämänhallintaa. Graduprosessi oli kokemuksena niin myönteinen, että sen innoittamana hankin tutkimukselleni heti maisteriksi valmistuttuani jatko-opinto-oikeuden. Väitöskirjatutkimus siinsi tulevaisuuteni horisontissa siitä alkaen, mutta tuntui tärkeältä päästä koettelemaan ammatillisia valmiuksia kentälle. Niinpä hankkiuduin peruskoulun luokanopettajan tehtäviin.

​

Opettajana huomasin pian tuntevani tyytymättömyyttä kiusaamistutkimuksen käsitteellistyksiin ja kysymyksenasetteluihin: sen avulla tuntui olevan mahdotonta pureutua lasten ja nuorten välisten valtasuhteiden hienovaraisiin ilmenemismuotoihin. Opiskeltuani erityisopettajan kelpoisuuden Jyväskylän yliopistossa ja työskenneltyäni kuusi vuotta luokanopettajana ja erityisopettajana, ja minulle tarjoutui yllättäen tilaisuus vuoden tutkimusrahoitukseen Suomen Akatemian tutkimusprojektissa Gendered power relations and violence in schools and teacher education. Tein kyseisellä rahoituksella ensimmäisen väitöskirja-artikkelini, minkä jälkeen palasin erityisluokanopettajan virkaani. 10 vuotta opettajana työskenneltyäni saimme Suomen Akatemialta rahoituksen tutkimusprojektille From violence to caring, minkä turvin saatoin väitöskirjatutkimukseni loppuun.

​

Väitöskirjatutkimukseni loppupuolella haimme ja saimme kaksivuotisen kehittämis- ja tutkimusrahoituksen Euroopan Komission Daphne III –ohjelmasta. Se oli ensimmäinen päävastuullisesti valmistelemani tutkimusrahoitushakemus. Väitöksen jälkeen työskentelinkin kaksi vuotta kyseisellä rahoituksella ALLiES - developing teachers’ and parents’ alliance for early violence prevention in pre-school -hankkeen päävastuullisena sisällöllisenä, hallinnollisena ja taloudellisena johtajana. Projektin loppupuolella oli jälleen aika pyrkiä varmistamaan tutkimukselle jatkorahoitusta. Hain ja sain Suomen Akatemialta kolmevuotisen tutkijatohtorirahoituksen Gender equity, conflict and power among young children.

​

Tätä kirjoittaessani työskentelen akatemiatutkijana 5-vuotisella henkilökohtaisella rahoituksella Gender-based violence in pre-teen relationship cultures: How history, place, affect and arts interventions matter. Tähänastinen tutkijanurani on siten edennyt kokonaan täydentävän rahoituksen turvin.  Haastavaa tällaisessa urapolussa on ollut alituinen työuran jatkuvuuden turvaaminen sellaisen yliopiston ulkopuolisen rahoituksen varassa, joka on korkeasti kilpailtua ja vaikeasti saavutettavissa. Samalla se on kuitenkin tarjonnut arvokasta kokemusta hakemusten valmistelemisesta, projektityöstä ja itsenäisestä tieteellisestä toiminnasta. Tutkimustoiminnan ohella työnkuvaani on kuulunut tehtäviä Oulun yliopiston sukupuolentutkimuksen opetussuunnitelman kehittämistyössä sekä suunnittelu- ja opetustehtävissä. Ohjaan myös väitöskirjatutkimuksia sekä perustutkintovaiheen opinnäytetöitä.

 

Työskentely tutkijana on haastavaa mutta antoisaa. Toisinaan tuntuu kuin aivoni olisivat ajattelusta maitohapoilla. Se tekee työstä välillä piinallista.  Kuitenkin nautin työstäni suunnattoman paljon. Tutkijana toimiminen on unelmieni täyttymys, ja jännittävä sekoitus vaativaa työtä, elämäntapaa ja harrastusta. Koen, että työn tavoitteellisuus, kurinalaisuus, itsenäisyys ja luovuus sopivat minulle erinomaisesti.

​

Olen kotoisin Suomen pohjoisimmasta lapista, Ivalosta. Äitini on Inarin saamelainen, isäni on kotoisin Rovaniemen maalaiskunnasta. Juuriani voisi luonnehtia nomadis-työväenluokkaisiksi. Tutkimustyö on auttanut oivaltamaan miten kaukana lapsuuteni poronhoito- ja kalastajasaamelainen ympäristö on akateemisista yhteisöistä. Etäisyys on paitsi fyysinen, myös vahvasti immateriaalinen – affektiivinen. Luultavasti siitä syystä akateemisen maailman tavoittaminen ja siihen integroituminen tuntuu kvanttihypyltä, jonka eteen on saanut työskennellä uutterasti ja hellittämättömästi.