Vallan visaiset kaverikulttuurit ja luovat taidelähtöiset menetelmät tutkimuksen kohteina

Valta lasten vertais-, kaveri- ja seurustelunomaisissa suhteissa
 

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että lapset ja nuoret kokevat vertaissuhteissaan monenlaista sukupuolistunutta epäreilua vallankäyttöä. Suomessa nuorten vertaiskulttuurien valtaa on tutkittu jonkin verran, mutta tarkemmasta tutkimuskohteesta riippuen tutkimusta on vain vähän tai ei lainkaan. Esimerkiksi alakouluikäisten ja sitä nuorempien lasten seurustelunomaisten suhteiden valtavinoumista ei ole tehty tutkimusta. Tiedetään, että melko moni lapsi kokee painetta ’”seurustella” tai nimetä tyttö-poika -kaverisuhde seurustelusuhteeksi. Syynä on esimerkiksi se, että lapsella on tarve kuulua joukkoon, hän haluaa täyttää tyttönä/poikana olemisen odotukset, hän pyrkii vahvistamaan omaa sosiaalista asemaa lapsiyhteisössä tai hän pyrkii seurusteluksi puetun kaveruuden avulla tutustumaan paremmin siihen, millaista on olla toisen sukupuolen edustaja. Toiset lapset puolestaan ottavat etäisyyttä asiaan, jolloin heihin kohdistuva paine ”seurustella” voi olla ahdistavaa. Raja kaveruuden ja seurustelun välillä on häilyvä, ja suhteet ovat lapsille usein vaihteleva ja voimallinen sekoitus jännitystä ja jäynää, hauskuutta ja harmia, kivaa ja kiusaamista. ”Seurustelu”suhteet sisältävät ystävyyttä ja mukavaa yhdessä tekemistä, mutta myös erilaiset epäreilut vallankäytön muodot ovat yleisiä. Vallankäyttö voi olla monin tavoin haavoittavaa lasten kokemana. Suurin osa lapsista kokee jäävänsä yksin ja ilman aikuisen tukea ja opastusta kaveruuteen, ihastumiseen ja seurusteluun liittyvissä kysymyksissä. Tutkimukseni pyrkii osaltaan täyttämään tätä tutkimusaukkoa innovatiivisin teoreettisin ja metodologisin lähestymistavoin.

​
 

Sukupuolivastuulliset, osallistumista tukevat luovat ja taidelähtöiset menetelmät ko. suhteiden tutkimuksessa
 

Tutkin lasten vertais-, kaveri- ja seurustelunomaisten suhteiden valtaa luovilla osallistavilla menetelmillä. Ne ovat toimivia erityisesti sellaisten aihepiirien tutkimuksessa, jotka ovat liian herkkätuntoisia tullakseen puhutuksi. Lasten vertaissuhteiden vallankäytön hienovaraiset ilmenemismuodot ovat usein luonteeltaan sellaisia, joita lasten on vaikea tunnistaa ja sanoittaa. Samalla ne ovat kuitenkin läsnä monen lapsen elämässä, aiheuttaen pelkoa, hämmennystä ja ahdistuneisuutta ilman, että lapsella on selkeää kuvaa näiden tuntemusten aiheuttajasta. Siitä syystä tarvitaan menetelmiä, joilla näitä hankalasti tunnistettavia vallan muotoja voidaan havaita, nostaa pintaan ja käsitellä.
 

Mielekäs keino hyödyntää luovia ja taidelähtöisiä menetelmiä on työpajamuotoinen työskentely. Työpajojen toteuttaminen on hedelmällisintä silloin, kun suunnittelu ja toteuttaminen tapahtuu monialaisena yhteistyönä eri toimijaryhmien kanssa. Tutkimuksessani toteutetuissa työpajoissa tiimiin kuuluvat tutkijoiden lisäksi opettajat, taiteilija, mediatuottaja sekä tietysti tutkimuksen osallistuvat lapset. Tutkija tuo kokoonpanoon aihepiiriä koskevan tutkimustiedon, taiteilija luovat aktiviteetit ja opettaja pedagogisen oppilaan- ja asiantuntemuksensa. Mediatuottajan tehtävänä on dokumentoida työpajojen keskeisin sisältö aineiston analyysiä ja pedagogista käyttöä varten. Lapset osallistuvat aktiviteettien suunnitteluun ja työtapojen valintaan sekä tuottavat itsenäisesti, ryhmässä ja/tai aikuistiimin kanssa tutkimusaineistoa. Työpajoissa toteutetuista aktiviteeteistä lisää Työpajat-välilehdellä.